Historiankirja "Jumalan tulenkantajat Suomen rautateillä"


150 vuotta sitten

Ensimmäinen aikataulunmukainen matkustajajuna Helsingistä Hämeenlinnaan lähti noin 150 vuotta sitten, 17. maaliskuuta 1862 kello 8 aamulla. Matka kesti 4 tuntia ja 40 minuuttia. Takaisin Helsinkiin Hämeenlinnasta pääsi seuraavana päivänä. "Alas" matkustettaessa aikaa kului hiukan vähemmän, 4 tuntia ja 30 minuuttia.

Nykyisin junamatka Helsingistä Hämeenlinnaan kestää nopeimmillaan noin tunnin. Ensimmäisen junayhteyden 150-vuotispäivän kunniaksi VR tekee Helsingin ja Hämeenlinnan välisille matkoille historiallisen tarjouksen: matka maksaa valituilla vuoroilla vain 150 senttiä eli 1,5 euroa. Lippujen määrä on rajoitettu.

Tutustu RKY:n historiakirjaan ilmestynyt 2016

SATA VUOTTA SITTEN

  
Veturi sata vuotta sitten Pietarin Suomen-asema


Vuonna 2001 on kulunut sata vuotta Suomen Rautatieläisten Kristillisen Yhdistyksen perustamisesta. Sata vuotta sitten oli rautateillämme puksuttanut tällainen ensimmäinen Suomessa rakennettu veturi jo seitsemäntoista vuotta.
Vasta harvat osasivat odottaa Suomen itsenäisyyttä tuohon aikaan.. Mutta mitä enemmän Venäjän tsaarin sortotoimet itsehallintoamme vastaan jatkuivat, ainakin itsenäisyyden edellytyksiä valmisteltiin. Eräs oire siitä oli kansalaisten liittyminen yhdistyksiksi. Niitä syntyi kuin sieniä sateella, rautatieläisten yhdistyksetkin saivat silloin alkunsa. RKY koettiin tarpeelliseksi hengellisen ja siveellisen elämän elvyttämiseksi.

Rautateitä oli tietysti jo ennen sitä, mutta vielä hyvin harvassa
Ensimmäistä, Helsingin - Hämeenlinnan rataa 1862 oli seurannut Riihimäen - Pietarin rata 1870. Se yhdisti pääkaupunkimme suuren Venäjän pääkaupunkiin Pietariin, jossa yhteinen päämiehemme piti hoviaan, ja jossa ministerivaltiosihteeri edusti Suomea. Helsingissä toimivat säätyvaltiopäivät ja senaatti. Tuolta ajalta on peräisin raideleveytemmekin, leveämpi kuin muun Euroopan. Olimmehan, Ruotsin kärsittyä sodassa 1808 - 1809 tappion, autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän yhteydessä. Suomi oli tsaarin sanontaa noudattaen "kohotettu kansakuntien joukkoon".

Maassa oli vuonna 1867 vaikea nälänhätä. Monet kuolivat nälkään kuljetusten puutteessa. Viljaa vielä olisi voitu saadakin, mutta sitä oli vaikea saada viedyksi maan pohjoisosiin. 'Pietarin rataa rakennettiin paljolti hätäaputöinä. Sen varrelle moni nääntyi nälkään. Kun seuraavina vuosikymmeninä rautatieverkosto sitten laajeni kauas pohjoiseen ja itään, rakennustyömaat tulivat liikennepaikkojen rinnalla tärkeiksi toiminnan kohteiksi.

Monet asiat olivat toisin sata vuotta sitten. Nyt on vaikea kuvitella, miltä silloin näytti. Junien vauhti ei hirvittänyt. Kuitenkin ihmiset kokivat, että on tullut kovempi kiire kuin ennen.

Se, että juuri rautatieläisinä tultiin yhteen, johtui koko ammattikunnan yhteenkuulumisen tunnosta, olivatpa he missä asemassa tahansa saman työnantajan palveluksessa. Niinpä esimerkiksi aseman virkamiehet ja palveluskunta pienellä paikkakunnalla asuessaan ystävystyivät keskenään enemmän kuin nykyisissä suurissa asutuskeskuksissa, koska he joutuivat työskentelemään ja asumaan erillään muista kaukaisilla liikennepaikoilla ja matkojen päässä lepohuoneissa.

Rautatieläisen työ on myös vastuullisempaa ja vaarallisempaa kuin monet muut ammatit. Ei ollut edes sellaisia turvajärjestelmiä kuin nyt.
Useilla paikkakunnilta olivat kristityt rautatieläiset kokoontuneet jo aikaisemmin yhdessä hiljentymään Jumalan sanan ääreen, rukoilemaan ja, laulamaan hengellisiä lauluja yhdessä. Näitä rautatiekeskuksia olivat. Tampere, Helsinki. Viipuri ja Oulu. Kullakin näistä oli rautatieläisiä, jotka uskoon tultuaan kutsuivat työtovereitaan mukaan. Mutta RKY laskee yhdistyksen järjestäytyneen työn alkaneen Tampereella 1901 pidetystä kokouksesta. Innoittajina ja organisoijina olivat varsinkin Nuorten Miesten kristillisten yhdistysten rautatieläisjäsenet. Seurattiin myös ulkomaisia esikuvia. Saksan RKY alkoi vuotta aikaisemmin ja vietti siis äskettäin 100-vuotisjuhlaansa; Yhdysvalloissa työ oli alkanut jo 1872 ja levinnyt nopeasti läpi maan, Englannissa jo 1880, seuraavana vuonna Ruotsissa ja 1899 Tanskassa.

Vuosikokouksia pidettiin, ensin 1902 Tampereella, sitten Helsingissä, Viipurissa, Porissa ja vuonna 1906 Pietarissa, joka tuohon aikaan oli vielä "toiseksi suurin suomalainen kaupunki", ja jonka suomalaisella asemalla toimi runsaslukuinen suomalainen rautatiehenkilökunta.
Vuotuisen kokouksen lisäksi alettiin pitää säännöllisesti myös toista koko maan käsittävää kokousta. Osanotto kasvoi vuosi vuodelta ja oli korkeimmillaan kesäisin lähes tuhat ja talvisin noin puolet siitä. Kokoonnuttiin perheittäin, joten kävi tarpeelliseksi pitää rinnakkaiskokouksia aikuisille, nuorille ja lapsille.
Pääpaino oli kuitenkin henkilökohtaisessa kohtaamisessa työtovereiden kanssa. Siinä toteutui parhaiten sääntöjen muotoilema yhdistyksen tarkoitus "koota yhteen niitä rautatieläisiä perheineen, jotka tunnustavat Jeesuksen. Kristuksen Vapahtajakseen ja Jumalakseen pyhän Raamatun mukaisesti ja tahtovat uskossa ja elämässä olla hänen opetuslapsiaan ja pyytävät yhdessä työskennellä Jumalan valtakunnan levittämiseksi rautatieläisten keskuuteen.



FRANS JAUHIAINEN
kirjoitti nuorena virkailijana 1897 sisarelleen Tikkurilasta: "Jumala auttakoon minua eteenpäin. Asia tuli kaikkien aseman herrain läsnäollessa puheeksi. Oli niin hauskaa saada puhua heidän kanssaan Kristuksesta ja etenkin, kun he osoittivat, että asia on heistäkin tärkeä. Niinpä eräskin sanoi, että rukoilisin heidän puolestaan."

Frans Jauhiainen tutustui Amerikassa sikäläisen rautatielähetyksen työhön 1901 ja oli siitä lähtien liikkeen kantavia voimia Suomessa.

Hän järjesti vuonna 1907 RKY:n ensimmäiset kesäpäivät Haukiputaan asemalle, missä hän oli silloin asemapäällikkönä. Hän toimi innokkaasti kuolemaansa saakka.